Kuuntelin äsken sittemmin poistetun podcastin vanhemmuudesta. Toivon todella, että molemmat keskustelijat heräävät siihen, että heidän toimintansa ei ole naurun aihe. Podcastissä he naureskelevat sille, että ovat muun muassa laittaneet lapset parvekkeelle pakkaseen, uhanneet silputa Fiskarseilla heidän unilelunsa, uhanneet jättää lapsen yksin tai uhanneet, että toinen vanhempi tai isovanhempi suuttuu. Pienimpänä pahana he mainitsivat huutamisen. Jutussa naureskellaan myös lapsen lyömiselle. Lasten kylmään suihkuun viemiseen he jopa jakelevat naureskellen vinkkejä.
Keskustelijat pitivät ongelmallisimpana lähinnä omaa ikävää syyllisyydentuntoaan. Toinen heistä sanoi hakeneensa jossain vaiheessa apua, mutta sitten tilanteen rauhoittuneen – toisaalta keskustelusta käy ilmi, että ongelmia on edelleen ja molemmat toteavat vihan- ja raivontunteiden vanhemmuudessa olevan syviä. Eläimellisyydeksi tunteiden leimaaminen on vastuunpakenemista.
Vihaisuudesta ja kovakouraisuudesta he ovat sitä mieltä, että on hyvä, että lapset ymmärtävät, että nyt riittää.
Vanhemmuuden vaikeat tilanteet saattavat olla niin haastavia, että niihin on aiheellista pyytää apua. Apu voi olla perheneuvola tai esimerkiksi Maria Akatemia tai Toimiva perhe tai Ihana perhe -kurssi. Älä jää yksin isojen tunteiden tai keinottomuuden kanssa. Vaihtoehtoja ja erilaisia toimintatapoja on, mutta ne täytyy oppia. Jos huomaat, että olet umpikujassa, sano se ääneen tai ainakin hae uusia työkaluja! Häpeään ei ole aihetta ja aiheesta pitää minustakin puhua, mutta ei näin, ei nauraen väkivallalle tai lapsen tuskalle vaan rakentavasti.
Tykkää Ihanasta perheestä myös Facebookissa!
