Kosketuksen rauhoittava voima

Vanhempana joutuu usein tilanteeseen, jossa lapsen olisi hyvä rauhoittua vähän, jotta vanhempi voisi keskittyä hetkeksi aikaa esimerkiksi toisen aikuisen puheeseen. Lapsi saattaa vaatia eniten huomiota juuri silloin, kun vanhempi suuntaa sen kokonaan toisaalle.

Usein vanhempana päätyy luuppaamaan jotain käskyä, kuten ”Voisitko olla hiljaa” tai ”Mä haluan kuunnella tätä”. Lapsen tarve (huomio) ei tule kuitenkaan kohdatuksi tällaisilla toiveilla tai käskyillä ja siksi lapsi usein jatkaa käyttäytymistään.

Näissä tilanteissa – ja monissa muissa rauhoittelua kaipaavissa tilanteissa – olen käyttänyt kosketuksen hellää ja rauhoittavaa voimaa lapsen tyynnyttämiseen. Lapsi saa kosketuksella osan huomiostani ja kosketuksen muut hyödyt kuten oksitosiinihormonien tuottaman hyvän olon.

Kosketus voi olla hierontaa, silittämistä, sylittelyä tai heijaamista. Jo se, että koskee lapsen selkää eri tavoin, esimerkiksi painelemalla, hyppäyttelemällä sormia, hellästi puristelemalla ihoa tai sivelemällä pitkiä vetoja, rauhoittaa lapsen keskittymään kosketukseen. Tärkeää on, että kosketus on vankka ja hellä eikä kutita tai satuta. Syliin ottaminen on hellyyttää ja hyväksyntää, joka usein sellaisenaan rauhoittaa – erityisesti jos kyseessä on isompi lapsi, joka on jo vähemmän sylissä.

Iltaisin kosketus voi rauhoittaa iltavilliä lasta. Jos koko huomio on mahdollista antaa, voi lapselle tehdä esimerkiksi satuhieronnan. Satuhieronta on sadun kertomista lapselle samalla, kun sitä kuvittaa vakaalla ja lempeällä kosketuksella lapsen iholle, selkään. Lopuksi annetaan lapselle aina samana toistuva merkki siitä, että satu päättyy, esimerkiksi asettamalla käsi lapsen olkapäälle.

Tässä on Facebook-postaus kirjani Kamalan ihana päivä satuhierontaharjoituksesta.

Tykkää & jaa:

Kun lapsiin menee hermot, älä naura omalle käytöksellesi vaan hae apua

Kuuntelin äsken sittemmin poistetun podcastin vanhemmuudesta. Toivon todella, että molemmat keskustelijat heräävät siihen, että heidän toimintansa ei ole naurun aihe. Podcastissä he naureskelevat sille, että ovat muun muassa laittaneet lapset parvekkeelle pakkaseen, uhanneet silputa Fiskarseilla heidän unilelunsa, uhanneet jättää lapsen yksin tai uhanneet, että toinen vanhempi tai isovanhempi suuttuu. Pienimpänä pahana he mainitsivat huutamisen. Jutussa naureskellaan myös lapsen lyömiselle. Lasten kylmään suihkuun viemiseen he jopa jakelevat naureskellen vinkkejä.

Keskustelijat pitivät ongelmallisimpana lähinnä omaa ikävää syyllisyydentuntoaan. Toinen heistä sanoi hakeneensa jossain vaiheessa apua, mutta sitten tilanteen rauhoittuneen – toisaalta keskustelusta käy ilmi, että ongelmia on edelleen ja molemmat toteavat vihan- ja raivontunteiden vanhemmuudessa olevan syviä. Eläimellisyydeksi tunteiden leimaaminen on vastuunpakenemista.

Vihaisuudesta ja kovakouraisuudesta he ovat sitä mieltä, että on hyvä, että lapset ymmärtävät, että nyt riittää.

Vanhemmuuden vaikeat tilanteet saattavat olla niin haastavia, että niihin on aiheellista pyytää apua. Apu voi olla perheneuvola tai esimerkiksi Maria Akatemia tai Toimiva perhe tai Ihana perhe -kurssi. Älä jää yksin isojen tunteiden tai keinottomuuden kanssa. Vaihtoehtoja ja erilaisia toimintatapoja on, mutta ne täytyy oppia. Jos huomaat, että olet umpikujassa, sano se ääneen tai ainakin hae uusia työkaluja! Häpeään ei ole aihetta ja aiheesta pitää minustakin puhua, mutta ei näin, ei nauraen väkivallalle tai lapsen tuskalle vaan rakentavasti.

Tykkää Ihanasta perheestä myös Facebookissa!

Tykkää & jaa: