Kosketuksen rauhoittava voima

Vanhempana joutuu usein tilanteeseen, jossa lapsen olisi hyvä rauhoittua vähän, jotta vanhempi voisi keskittyä hetkeksi aikaa esimerkiksi toisen aikuisen puheeseen. Lapsi saattaa vaatia eniten huomiota juuri silloin, kun vanhempi suuntaa sen kokonaan toisaalle.

Usein vanhempana päätyy luuppaamaan jotain käskyä, kuten ”Voisitko olla hiljaa” tai ”Mä haluan kuunnella tätä”. Lapsen tarve (huomio) ei tule kuitenkaan kohdatuksi tällaisilla toiveilla tai käskyillä ja siksi lapsi usein jatkaa käyttäytymistään.

Näissä tilanteissa – ja monissa muissa rauhoittelua kaipaavissa tilanteissa – olen käyttänyt kosketuksen hellää ja rauhoittavaa voimaa lapsen tyynnyttämiseen. Lapsi saa kosketuksella osan huomiostani ja kosketuksen muut hyödyt kuten oksitosiinihormonien tuottaman hyvän olon.

Kosketus voi olla hierontaa, silittämistä, sylittelyä tai heijaamista. Jo se, että koskee lapsen selkää eri tavoin, esimerkiksi painelemalla, hyppäyttelemällä sormia, hellästi puristelemalla ihoa tai sivelemällä pitkiä vetoja, rauhoittaa lapsen keskittymään kosketukseen. Tärkeää on, että kosketus on vankka ja hellä eikä kutita tai satuta. Syliin ottaminen on hellyyttää ja hyväksyntää, joka usein sellaisenaan rauhoittaa – erityisesti jos kyseessä on isompi lapsi, joka on jo vähemmän sylissä.

Iltaisin kosketus voi rauhoittaa iltavilliä lasta. Jos koko huomio on mahdollista antaa, voi lapselle tehdä esimerkiksi satuhieronnan. Satuhieronta on sadun kertomista lapselle samalla, kun sitä kuvittaa vakaalla ja lempeällä kosketuksella lapsen iholle, selkään. Lopuksi annetaan lapselle aina samana toistuva merkki siitä, että satu päättyy, esimerkiksi asettamalla käsi lapsen olkapäälle.

Tässä on Facebook-postaus kirjani Kamalan ihana päivä satuhierontaharjoituksesta.