Kuinka kuulla sydämellä, kun mieli huutaa: ”Miksei toi anna mun olla rauhassa”?

Turhautunut lapsi heittää tavaroita ja sanoo: ”Äiti, mulla on ihan tylsää”. Minä yritän saada töitä tehtyä ja tunnen, kuinka hermostuminen kasvaa sisälläni. Tätä on jatkunut jo vähän aikaa.

Lapsi: ”Äiti! Mulla ei oo ketään leikkikaveria!”.

Minä: ”Voitko olla hiljaa, kun mä en saa tehtyä töitä, kun sä metelöit.”

Tajuan, ettei lapsen turhautuminen ole minusta kiinni eikä se lopu sillä, että murahdan kymmennen kerran, että minun on nyt pakko tehdä nämä pari asiaa.

Käännyn lapsen puoleen. Hän ilahtuu ja pyytää päästä syliin.

Nostan viisivuotiaan painavan otuksen syliini ja lapsi rauhoittuu hieman. ”Äiti, mulla on tosi tylsää”.

”Niin, mutta mun pitää tehdä töitä, että mä saan palkkaa. Sun täytyy jo osata olla, sä oot jo viisivuotias. Koitas reipastua.”

”Mä tiiän, pupunen. Alexis ei oo kotona ja Oivi on eskarissa ja sulla on tosi tylsää.”

Lapsi painautuu minua vasten ja kuiskaa: ”Voisitko sä leikkiä mun kanssa?”.

”Ei mulla ole mitenkään aikaa nyt leikkiä. Menepä vaikka rakentamaan Legoja.”
”Sä haluaisitkin, että MÄ leikin sun kanssa?”

”Niin.”

”Mutta mulla on niin paljon tehtävää, että mä en ehdi nyt”.
”No, mä leikin vähän aikaa. Sovitaanko, että mä teen sit taas vähän aikaa töitä?”.

”Joo.”

”Ja kulta, voisitko ens kerralla suoraan pyytää, jos haluut, että mä leikin sun kanssa?”.

”Joo, tai joo, jos mä osaan.”

(Auts, auts, siinä se tuli. Se ei osaa muuta.)

Lapsi tekee joka hetkellä parhaansa tullakseen onnelliseksi ja täyttääkseen tarpeensa – aivan kuten me muutkin ihmiset. Lapsen ärsyttävä käytös on tätä myös ja se on merkki täyttymättömästä tarpeesta.

Minä leikin vähän aikaa lapsen kanssa. Ihan oikeasti vähän aikaa, noin kymmenen minuuttia. Siinä ajassa lapsi tankkasi läheisyyttä ja huomiota ja pystyin sitten tekemään töitä pitkästi häiriöttä. Tämä ratkaisu oli kaikin puolin win-win, mutta ensin minun piti pystyä:

1) ottamaan välihengityksiä ja reflektoimaan tilannetta, jotta en hermostunut,
2) ymmärtämään, että juuriongelma oli lapsen ei minun,
3) kuuntelemaan lasta aktiivisesti ja
4) antaa ratkaisun syntyä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.

Näillä mentiin meillä tänään ja näiden taitojen avulla sain muun muassa tämän kirjoituksen kirjoitettua. Tervetuloa uuteen blogiin!

Ps. Minut löytää myös Facebookista

Ihana perhe -kirja ja -kurssit

This is the post excerpt.

Tämä on Ihana perhe – tietoisen vanhemmuuden ABC -kirjan, -kurssien ja -blogin kotisivu. Tekstit ja kurssit tuottaa tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja ja valtuutettu Toimiva perhe -ohjaaja Elina Kauppila.

Tervetuloa mukaan tekemään oivalluksia omasta ja perheidemme hyvinvoinnista!

Kirjaa voi tilata muun muassa täältä tai täältä.

Tykkää Ihanasta perheestä myös Facebookissa!